Mintun Maku

Orkidea oli päässyt kasvamaan yli tukikeppiensä  ja sen varsi taipui kukkien painosta. Pohdin mitä kellarista löytyisi asian ratkaisemiseksi. Portaiden alla oli jo tovin odottanut visiotaan  kasa erinäisiä metallitankoja.  Ruuvasin yhden tangon kiinni ruuvipenkkiin (!)  ja aloin takoa vasaralla.  Ihan ok lopputulos summamutikkaisesta taonnasta. Pikkasen vielä teemaväriä pintaan ja avot!  Auringonkeltaista sunnuntaipäivää <3 Minttu

Tänäkin jouluna,  niinkuin niin monena aikaisempanakin jouluna,  olin jo päättänyt unohtaa joulukorttien lähettämisen. Mutta kuinkas kävikään. Perinteisesti löysin itseni askartelujen kimpusta  pari päivää ennen viimeistä korttien lähetyspäivää. Tänä vuonna en ollut varautunut moiseen päähänpistokseen,  joten kortit valmistuivat kaikesta siitä mitä kaapeista löytyi,  eli aaltopahvista, rautalangasta, washi-teipistä sekä juuttinarusta. Perinteitä kunnioittaen kortit ovat hieman erilaisia,  koska on huomattavasti kivempaa tehdä  erilaisia versioita  kuin liukuhihnalla 30 kappaletta  samanlaista korttia. Haluan aina tehdä kortit itse.  Ja haaveenani on ollut,  että mikäli korttiin on askarrellut jotain itse,  niin se jäisi talteen joulukoristeen muodossa. Olen mm. huovuttanut langasta koristeita,  painanut darwin- massaan joulutervehdyksen ...

Löysin kirpparilta sarvikuonon. Meinasin viedä sen jo takaisin kun se olikin niin vihainen. Sitten huomasin hintalapusta, että äkäpussi olikin nahkaa. Mukaan lähti 2,5 eurolla ja nyt elikko kiukuttelee takan päällä. Sarvikuonon paperiset ystävät tyttäreni sai syntymäpäivälahjaksi. Eläimet piti leikata, taitella ja liimata kasaan. Meinas loppua sormet ja pinna kesken. Äidiltä.  Mutta lopputulos oli palkitseva. Paperieläimet teippitarhasta .

Esikoisemme on syntynyt vappuaattona 7- vuotta sitten. Meidän Wappuprinsessa. Vappuaattona on kiva juhlia synttäreitä,  kun kaikki on juhlamielellä. Tänä vuonna kotimme täyttyi kymmenestä  toinen toistaan kauniimmasta prinsessasta. Tytön kanssa väkerrettiin kiitoslahja- tötteröt.  Tyttö halusi sujauttaa niihin kynsilakkaa, ponnareita ja namia. Tyttö oli niin innoissaan <3. Se on se antamisen ilo! Tötteröiden askarteluista jäi sopivasti kolmioita leikkuujätteeksi.  Niitattiin niistä sitten lippusiima lahjanaruun, niin ei mennyt A4- paperista yhtään roskiin :). Onneksi en leiponut kakkua, vaan ostettiin se pakastealtaasta. Kaikki muu teki kauppansa, paitsi kakku... Ei voi muuta todeta kuin,  että haikeana mietin kuinka nopeasti tämä aika kuluu...